Matkaltani – From My Journey

1. Kaikki muuttuu_face-WP

Kaikki tulee muuttumaan

Syksyisen illan tummuessa ajan maaseututietä pitkin. Metsät reunustavat mykkiä peltoja. Kun valoa on vähän, arkinen maisema paljastaa herkemmän luonteensa. Pimeän puolella tapahtuu asioita, joita päivän silmässä ei näe.

Viime aikoina voimistunut ahdistus valtaa taas mielialani, vaikka en ymmärräkään miksi. Kaipaus sattuu niin kipeästi, että pelkään halkeavani. Elämän tulisi olla aivan jotain muuta kuin nyt, mutta mitä? Olen sokea, minulla ei ole näköaloja.

Jotain täysin määrittelemätöntä on laskeutumassa kaiken ylle. Myrskynsininen taivas valuu syksynruskaisten peltojen ylle, illan viimeinen valonsäde luo maahan kehän. Hieraisen silmiäni ihmetyksestä, mutta näky on jo kadonnut. Koen minua puhuteltavan; visuaalisuus on ainoa tie minuun sillä olen hukassa.

Näky jää vaivaamaan, elämään todellisempana kuin päivä. Yritän maalata valon kehän kankaalle. Jokin valuu taivaasta maahan. Valuva taivas. Toisenlainen kokemisen muoto, jota ei kuitenkaan ole olemassa. Ainakin kuvittelen sillä hetkellä niin.

Maalaus jää kesken. Petyn itseeni, petyn näkyyni. Se ei merkinnytkään mitään. Taas kerran haaveilin olemattomista maailmoista.
_ _ _

Tuosta keskeneräisestä maisemasta – joka on ensimmäinen tietoisuuteni heräämisen kuva – jatkan vuosia myöhemmin, kommentoiden ja lisäten siihen sen, mitä nyt ymmärrän.

1997 – 2017

 

Ei ole mitään syytä pelkoon.

Ei ole mitään syytä tuntea huonommuutta,

syyllisyyttä mistään teosta tai asiasta.

Ei ole mitään, mitä sinun pitäisi todistaa jollekin tai edes itsellesi.

Armahda itsesi,

näe todellinen itsesi

se valo joka olet

joka me kaikki olemme.

 

Kuun poika 1997

Mainokset